1
6 Irtonumero 7,50 Jari Sillanpää satsaa tuulen voimaan Elokuun salamat välähtävät mutta eivät aina jyrähdä 13.8.2010 Palautusviikko 201038 767095-1006 Maisemakin kaipaa hoivaa Pikkulepinkäinen viihtyy perinnemaisemassa. Rantakäärme on uhanalainen ja vaaraton S U O M E N L U O N T O 6 2 0 1 0 L O h i k a L O J E N k O U L U T T a M i N E N . J O U T S E N p E R h E E N M a T k a . p E R i N N E M a i S E M i E N h O i T O . k U k k a k ä R p ä S E T . R a N T a k ä ä R M E . M a i T i k a T . L O p p U k E S ä N S a L a M a T . R a U N O R U U h i J ä R v i . L ö y T ö R E T k E L L ä k O L v a N a N U U R O L L a . J a R i S i L L a N p ä ä . SL0610_Kansi.indd 84-1 31.7.2010 13.33
2
.710615#67 K ottaraispöntössä oli oravanpesä, ja sen sam- malpehkuissa kävi kuhina. Siellä oli kasva- massa useita kirppusukupolvia. Toukat ton- kivat pesäaineksia ja etsivät syötävää ainaiseen näl- käänsä. Vasta koteloista kuoriutuneet nuoret aikuiset hyppivät voimakkailla takajaloillaan ympäriinsä. Tervapääsky oli keväällä käynyt tutkimassa pönt- töä, ja sen kyydissä oli tullut kaksi uutta kirppua. Sa- laperäinen Miguel oli vähäpuheinen mutta sen ys- tävä Manuel sitäkin puheliaampi. Se oli suorastaan suupaltti, joka kertoili uskomattomia tarinoita Mi- guelin sirkusurasta Helvetiassa. Nuoret kerääntyivät kuuntelemaan Manuelia. Saatuaan yleisöä tämä in- nostui kuvailemaan Miguelin sirkusaikoja. Kaikki näkevät komean kultaisen pannan taitei- lijan kaulassa. Se on palkinto hänen ansioistaan sir- kuksessa, Manuel julisti. Nuoret tuijottivat kiiltele- vää rengasta. Miguel hätkähti ja hipaisi pantaa jalal- laan. Mitä hän sitten teki? piipitti joku. Vaikka mi- tä! vastasi Manuel. Hän veti painavia kärryjä peräs- sään pitkin lavaa, pelasi jalkapalloa paremmin kuin .KVOCPGP ja soitti rumpuja kuin taitavin rumpali, Manuel meuhkasi. T irppu-kirppu kuunteli lumoutuneena. Se ei nähnyt enää pesäpöntön pehkuja vaan loista- van ja värikkään sirkusareenan, jossa se itse esiintyi hurraavalle yleisölle kimaltavassa kaulapan- nassa. Tirppu ei moneen päivään pystynyt ajattele- maan muuta kuin sirkusta värikkäine telttoineen ja upeine temppuineen. Ollapa itsekin sirkustaiteilija! Lopulta se päätti lähteä pyrkimään tervapääskyn pesään. Sitä kautta saattaisi päästä Helvetiaan ja sir- kukseen. Tirppu kiipesi pöntöstä ulos ja puunrun- koa alas. Odoteltuaan aikansa se onnistui hyppää- mään ohi kulkevan koiran selkään. Samassa se kuuli huudon ja ehti täpärästi pois alta, kun tassu mätkäh- ti raapimaan paikkaa, jossa se oli hetki sitten imenyt. Tirppu kiitti varoittajaa. Täytyyhän tulokkaita opastaa, Pompuksi esittäytynyt kirppu sanoi. Tirp- pu kertoi sille ylpeänä olevansa matkalla Helvetiaan. Lähde tapaamaan ystävääni, joka on sieltä kotoisin ja osaa kertoa hurjia tarinoita varsinkin sirkuksesta. Se pistää tuntokarvat värisemään, sanoi Pomppu. P ian Tirppu sai kuulla, kuinka sirkuksessa kir- puille kiedottiin kultalanka kaulan ympärille. Ne joutuivat viettämään lopun elämäänsä sii- hen kahlittuna. Kirput sidottiin kultalangasta vau- nuihin, joita piti sitten raahata ympäri areenaa. Tirp- pu ei voinut uskoa kuulemaansa. Paljastukset jatkuivat. Kirppujen joukkoon hei- tettiin pieniä pallosia, joissa oli myrkkyä. Palloja oli pakko yrittää potkia pois, ettei olisi henki salpautu- nut. Ihmisillä oli hauskaa sitä katsellessa, sillä he luu- livat kirppujen pelaavan jalkapalloa! Tirppua heikot- ti ja sen teki mieli sulkea korvansa, mutta se ei voinut. Pahin oli vielä kuulematta. Kirppuja liimattiin alustaan rumpujen ja muiden soittimien eteen ja sit- ten alustaa alettiin kuumentaa. Kun kirput heilut- tivat jalkojaan yrittäessään paeta kuumaa, katsojat luulivat niiden soittavan innoissaan. Tirpulle tuli paha olla, se halusi takaisin omaan rakkaaseen pönttöön. Silloin se kuuli Pompun puhu- van. Tämä Tirppu on matkalla Helvetiaan, ja mei- dän täytyy auttaa sitä pääsemään tervapääskyn pesä- puuhun, se sanoi. EI IKINÄ! parkaisi Tirppu hädissään. Haluan takaisin oravanpesään, se jatkoi kiireesti. Jaahah jaa, no kyllä me autamme sinut sin- nekin, sanoi hämmästynyt Pomppu ystävällisesti. Kiitos, huokaisi Tirppu ja tunsi välttyneensä täpä- rästi kamalalta kohtalolta. Kirppusirkus #0026+00,#-#6+-+00700 .WQPVQUCFWPMGTVQLKPCXWQTQVVGNGXCVNCUVGPMKTLCKNKLCV#WTC-QKXKUVQLC#PPG2GVKPGP -WXKVVCLCPCQPMWXCVCKVGKNKLC-CVK-KPPWPGP
3
Elokuinen aamu valkenee usvaisena. Luonto valmistautuu jo syksyyn. Siemenet ovat kypsiä, ja heinien ja sarojen korret taipuvat niiden painosta. Aamut ovat hiljaisia. Kun kahlaa jokivarteen, kastuu kainaloita myöten. Sumun hälvettyä huomaa, että tulee kaunis päivä. Taivaalla seilaavat vain poutapilvet. KUVA jArmo mAnninEn TEKsTi AlicE KArlsson Kastetta heinikossa SyySkeSä SL0610 Avaus.indd 3 1.8.2010 15.02
4
Helle toi ketut juomapaikalle. Elokuu Lapualla. Kaksi nuorta kettua on löytänyt sadevesi- lätäkön. Jano on niin kova, etteivät repolaiset kiinnitä lain- kaan huomiota kameran raksutukseen. Sattumasta ei kuiten- kaan ole kyse. Kuvaaja on seurannut kettuperhettä poikasten syntymästä saakka. Nämä nuoret kulkevat jo omia polkujaan. KUVA BenjAm Pöntinen teKsti Alice KArlsson Jano syyskesä SL0610 Avaus.indd 4 1.8.2010 14.52
5
SL0610 Avaus.indd 5 1.8.2010 14.42
6
14 SUOMEN LUONTO 6 2010 SL0610 Joutsenet.indd 14 31.7.2010 13.59
7
Räpylän- jälkiä peruna- maalla Karuilla lammilla pesivät laulujoutsenet luotsaavat muutaman päivän ikäiset poikasensa ruokaisammille vesille. Lassi Kujala seurasi Kymenlaaksossa joutsenperheen matkaa halki metsien ja peltojen. TeksTi ja kuvaT Lassi kujaLa SUOMEN LUONTO 6 2010 15 SL0610 Joutsenet.indd 15 31.7.2010 13.59
8
L aulujoutsennaaras oli hautonut kuutta munaansa karulla suolammella jo rei- lun kuukauden. Kesäkuun toisena päi- vänä maailmaan ilmestyi viisi poikasta, kuudes putkahti lähes puolitoista vuo- rokautta myöhemmin. Pian poikaset joutuivat kovan paikan eteen. Pe- simälammella ei ole riittävästi ravintoa, siksi per- heen on muutettava. Alkaa marssi halki metsien ja peltojen kohti suurempaa vesistöä. Mieltäni on aina askarruttanut, miten ja mihin joutsenet vievät poikasensa. Tänä vuonna päätin selvittää sen. Menin lammelle jo aamuyöstä ja seu- rasin joutsenperheen liikkeitä tarkasti. Naaras oli noussut pesälle lämmittämään poi- kasiaan. Tiesin että lämmittely kestää noin tunnin, joten minulla olisi aikaa torkahtaa. Kun havahduin, lampi oli tyhjä. Hätäännyin. Olinko nukkunut h-hetken ohinull Hiivin hiljaa lammen päähän ja samassa näin linnut. Koiras levitti siipensä peittäen poikaset taak- seen. nulle sähisi uhkaavasti. Peräännyin heti, mutta varovaiset joutsenet siirtyivät takaisin lammelle. Koska tiesin suunnan, mihin ne pyrkivät, kier- sin oletetulle reitille ja piilouduin kumpareen taakse. Noin vartin odoteltuani näin joutsenet. Ai- kuisten kaulat keikkuivat nullnull metrin päässä minus- ta. nullinnut tulivat kohti. nulloutsenperhe taapersi ohitseni leveille renkaan- jäljille, jotka metsäkone oli jättänyt maastoon. nulln- simmäisen kerran havaitsin, että näistä valtavista urista oli jotain hyötyä. nulliityin jonon jatkoksi. nullamassa joutsenet pysäh- tyivät ja arvioivat minut huolellisesti mutta hyväk- syivät lopulta. Olin tuttu hahmo edellisiltä päiviltä, ja ne olivat tottuneet myös kameran ääneen. nulltenimme peräkanaa pitkin metsäkoneen uraa. Pian joutsenet saapuivat kalliojyrkänteelle, mut- ta emojen opastamana poikaset selvisivät siitäkin. Ne tupsahtivat varvikkoon ja vain kasvuston liike paljasti, missä ne kulloinkin menivät. nullmolinnut sovittivat vauhtinsa tarkasti sopivan hitaaksi ja jäi- vät vähän väliä odottamaan, että koko ryhmä oli koossa. Kun pienin poikasista jäi niin paljon jälkeen, et- tei se enää havainnut edellä kulkevaa, se alkoi piis- RÄPYLÄNJÄLKIÄ PERUNAMAALLA METSÄN KAUTTA KUNTOPOLULLE. 16 SUOMEN LUONTO 6 2010 SL0610 Joutsenet.indd 16 31.7.2010 13.59
9
kuttaa kuuluvasti. Tämä oli merkki emoille; saat- tue pysähtyi, ryhmittyi uudelleen. Matka jatkui vasta, kun kukaan poikasista ei äännellyt. Emojen ja poikasten kokoero oli valtava. Siksi vähäpätöisiltäkin vaikuttaneet esteet tuottivat pie- nille vaikeuksia. Emot harppasivat maassa poikit- tain olevan koivunrungon ylitse muitta mutkitta, mutta poikasille se oli pienen vuoren ylitys. Ensimmäisen metsätaipaleen jälkeen linnut saapuivat lenkkipolulle, jota pitkin ne alkoivat ede- tä määrätietoisesti kohti Harjunjokea. Suunta ei ollut kohtisuoraan joelle, vaan pienellä kiertoliik- keellä vältettiin liikkuminen vaikeakulkuisessa maastossa. L enkkipolulla marssimisen jälkeen lin- nut seurasivat kotvan hiekkatietä, joka johti asfalttitielle. nullamuaurinko oli jo noussut varsin korkealle. nullello lähente- li seitsemää. nulloutsenperhe ylitti tien vaivatta ja siirtyi sen oi- kealle puolelle mutta turhan keskelle ajorataa. Tä- mä olisi voinut olla kohtalokas virhe. nulluulin lä- hestyvän auton äänen ja kohta näinkin sen. Se tuli kohti melkoista vauhtia. Seisoin keskellä ajorataa ja huidoin käsilläninull hiljennä, hiljennänull nulluljettaja ei piitannut merkeistäni vaan kouk- kasi vastaantulevien kaistalle ja painoi kaasua. nulloutsenperhe kuitenkin säilyi hengissä. nulloiras le- vitti siipensä autolle ja oli hetken tohkeissaan kaa- harille. PUUNRUNKOKIN ON PIENILLE ISO ESTE. EI LÄHEMMÄKSI! SL0610 Joutsenet.indd 17 31.7.2010 13.59
10
RÄPYLÄNJÄLKIÄ PERUNAMAALLA KOHTI TIPULANTIETÄ. 18 SUOMEN LUONTO 6 2010 SL0610 Joutsenet.indd 18 31.7.2010 13.59
11
SUOMEN LUONTO 6 2010 19 SL0610 Joutsenet.indd 19 31.7.2010 13.59
12
Linnut katselivat ympärilleen kuin olisivat tut- kailleet osoitteita tai postilaatikoita, ja kuin kesä- vieraat konsanaan ne pistelivät rintamamiestalon sivuitse pitkin Tipulantietä. Tie johti parin talon ohitse ja päättyi kolman- nen pihaan. Pihapiirissä oli hyvin leikattu nurmik- ko ja istutuksia. Linnut ryhmittyivät talon lähis- töllä uudelleen, ja emolintujen lyhyet mutta melko voimakkaat kontaktiäänet kajahtelivat muuten hil- jaisessa sunnuntaiaamussa. Kauan eivät linnut ehtineet ihailla maisemia, sillä matka jatkui. Tiesin vain suurin piirtein, mis- sä päin joki on, mutta joutsenille asia näytti ole- van selvä. Ne jatkoivat marssiaan läpi puutarhan ja ylittivät juuri perustetun perunamaan, jonka peh- meään multaan ne jättivät suuria ja pieniä räpylän- jälkiä. Painalluksissa mahtoi olla talonväellä ih- mettelemistä. Pihapiirin takana kohosi tummana melko iäkäs kuusikko, jonka aluskasvillisuudessa oli saniaisia, kortteita ja kieloja. Pihan ja metsän välissä oli oja, jonka linnut ylittivät melko helposti. Ehdin jo pelätä poikasten puolesta, mutta mitään ongelmia ei ollut. Kuusikko oli melko helppokulkuista, ja pian sen läpi kuulsi valoa. Joko saavutaisiin joellenull Ei. Joutsenten päästyä metsänreunaan niiden edessä avautui heinikko noin nullnull-senttisine tuuheine kas- RÄPYLÄNJÄLKIÄ PERUNAMAALLA PIHALTA JATKETTIIN OJAN YLI METSÄÄN. HEINÄPELTOON SYNTYY POLKU. 20 SUOMEN LUONTO 6 2010 SL0610 Joutsenet.indd 20 31.7.2010 13.59
13
vustoineen. Vasta sen takana, parinsadan metrin päässä, häämötti joenpenkka ja Harjunjoki, jonne joutsenperhe oli pyrkimässä. P erhe ylitti peltotien ja sitä reunustavan ojan nousten heinämaalle. Molemmat emolinnut asettuivat jonon kärkeen ja tallasivat leveillä räpylöillään heinää la- koon. Peltoon muodostui selkeä ura, jo- ta pitkin perässä taapertavat poikaset saattoivat juuri ja juuri edetä. Se ei ollut helppoa. Miten per- heen pienin jaksaisi tämän viimeisen taipaleen? Vuorokauden ikäero merkitse tässä vaiheessa paljon. Pienin poikanen oli koko ajan viimeisenä ja oli juuri se, jota useimmin saatiin odotella. Nyt sen oli kerättävä kaikki voimansa, jotta tästä viidakos- ta selvittäisiin. Matka kesti noin 2null minuuttia. nullämän jälkeen kaikki näytti selvältä. nulloutsenet laskeutuivat kor- kean rantakasvuston peittämää joenpenkkaa alas ja siirtyivät kohti saraikkovyöhykettä, jonka jäl- keen alkoi avovesi. nullmolinnut olivat jo saraikossa, mutta matka ei edennyt. Mistä oli kyse? Miksi poikaset eivät men- neet veteen? nullsiaan löytyi selitys. Pitkän matkan viimeinen metri oli vähällä koitua poikasten koh- taloksi. nullantavyöhykettä oli raivattu, pajupensaat kaa- dettu ja rannullat jätetty osittain veteen joen suuntai- sina röykkiöinä. nullmolinnut pääsivät harppomaan leveillä jaloillaan kasojen yli, mutta poikaset puto- sivat oksien väleihin ja olivat juuttua ansaan. nullaskeuduin poikasten lähelle auttaakseni niitä. nulloiras oli asiasta eri mieltä ja hyökkäsi poikasten avuksi. nulloutsenten maailmassa ei kukaan ulkopuo- linen auta ketään ja kaikki lähestymisyritykset tul- kitaan hyökkäyksiksi. Poikaset ponnistelivat urheasti risukimppujen yli. nulloiras vahti minua siivet levällään ja vasta, kun viimeinen piltti oli selvillä vesillä, se laski siipensä ja kääntyi ympäri. nulloutsenperhe purjehti arvokkaasti saravyöhyk- keen lävitse avoveteen, lähes kaksi tuntia pesimä- lammelta lähtönsä jälkeen ja lipui hiljalleen myötä- virtaan kohti Harjunjoen suuta. nulloutsenet viettävät koko kesän tällä paikalla. Syksyyn mennessä poikaset saavuttavat lentoky- kynsä, jolloin perhe heittäytyy siivilleen ja muut- taa talvilaitumilleen. nulloutsenten vaarana ovat lähinnä sähkölinjat, joihin monet nuoret taajamissa kasvaneet linnut törmäävät. nullappioista huolimatta joutsenten li- sääntymistulos on nulltelä-Suomessa hyvä ja kanta vahva. VETTÄ NÄKYVISSÄ! SUOMEN LUONTO 6 2010 21 SL0610 Joutsenet.indd 21 31.7.2010 13.59
14
RÄPYLÄNJÄLKIÄ PERUNAMAALLA 22 SUOMEN LUONTO 6 2010 SL0610 Joutsenet.indd 22 4.8.2010 14.12
15
SUOMEN LUONTO 6 2010 23 SL0610 Joutsenet.indd 23 3.8.2010 12.41